Hyvä olo

 Aloitin mielenterveyden keskusliiton koulutuksen traumasta. Kurssilla on paljon esimerkkejä eri ihmisten äänellä kerrottuna. Hyvin mielestäni tunnistan eri mielen tapahtumat tässä oireyhtymässä. Koulutus kertoo toivostosta, mutta myös pitkästä toipumisesta, mikä trauma asiakkailla on. Tämä myös laittaa ajttelemaan omia traumoja, mitä ne ovat?


Nuorena oli kova jännittämään. Suorastaan pelkäsin suuni aukaisemista. Muistan kyllä, kun lapsena jouduin aina vaikenemaan. Silloin ei ollut lapsilla lupa puhua ruokapöydässä. Minähän en sitä ymmärtänyt ja silloin mummo näpäytti jalkaan ja se oli merkki siitä, että piti olla hiljaa, kun aikuiset keskustelevat. Olin jotenkin aina arvostelevan katseen alaisena. 

Aikuisena olen usein "hakeutunut" arvostelevan katseen alaisuuteen, koska se on tuttua minulle. Voisin myös valita sen armollisen ja lempeän katseen. 

Tämä on selvästi vaikuttanut minun stressin kokemukseeni työelämässä. Olen jotenkin aina väärin! Enkä oikeastaan edes tiedä, mikä on olla vain rauhassa omassa itsessään. 

Olen saanut mahdollisuuden olla vapaaehtoisena tukena mielenterveyskuntoutujalle. Se antaa minulle iloa. Opin häneltä yllättävän paljon mm. omista rajoista, miten tärkeitä ne ovat. Rajoista pitäisi puhua paljon enemmän. Ne vaikuttavat meidän jokaisen elämään. Aion vaalia rajojani ja tunnistaa toisten rajoja aktiivisemmin. Se voi myös olla ratkaisu yleisesti parempaan hyvään oloon.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oma elämänkerta

Kuva
Kuulen kaukaisen käen kukunnan. Istun Roomassa parvekkeella auringonpaisteessa. Kohta on 54. syntymäpäiväni. Käen kukunnastahan voi laskea jäljellä olevat elinvuotensa. Näin ainakin vanha kansa väitti. En tiedä, miten se täällä Italiassa ymmärretään.  Minun ratkaisukeskeinen terapiatyöopiskeluni alkaa olemaan loppusuoralla. Katsoin tekemättömiä tehtäviä ja siellä oli vielä kaksi. Oppimispäiväkirja ja elämänkerta. Lähdin Roomaan viettämään pari päivä itsekseni, mikä sen parempaa siinä samalla miettiä omaa elämäänsä. Tehtävään, omaan elämänkertaan ajattelin syventyä valokuvia hyödyntäen ja samalla heijastellen elettyä elämää. Mitä valokuva(t) tuovat mieleeni.  Olen tullut jotenkin matkustamisen kautta kyyniseksi toisiin ihmisiin nähden. Olen oppinut, että ihminen on sama on se sitten Afrikassa, Italiassa tai Suomessa. Saavuin tänne Roomaan Turusta lentäen Wizz airlinesillä. Saapumisajankohta oli jotakuinkin klo 1 yöllä. Ryntäsin ensimmäisten joukossa ulos...
Lue lisää

Melkein perillä

 Epätodellinen tunne, mutta toiveikas kuitenkin, perusluonteeni. Nyt pelottaa, miten on nimittäin kaksi ja puoli vuotta Master's thesis työtä luoden. Tänään sitten oli viimeinen päivä palauttaa se. Menin palautusalustalle, joka ilmoitti, että olen yli tunnin myöhässä palautukseni kanssa. Tulipa tunne,  että EI VOI OLLA TOTTA. Katsoin paremmin palautukansioo ja siellä luki alkuteksteissä, että palautus 23:59 mennessä.  Ihmettelin siis kovasti, miksi tuo klo 16 palautus ja tekstillä myöhempää palautusta ei hyväksytä. No herääpä kysymys, että pitääkö hakea prosessiin sitten keväpuolella uudestaan. Olen kyllä niin valmis tähän. 
Lue lisää

Cafe el Paris

Kuva
Aamiaselta klo 10.30 tervehdys. Kallein aamiainen, mitä täällä olen syönyt. Maksaa kokonaiset 9 Eur. Vielä en ole maksanut, koska aikomus on tässä istua vielä 2,5 tuntia. Olen nimittäin saamassa videopuhelun klo 12 paikallista aikaa. Suomessahan se on klo 14. Pelkään vain, että nettiyhteys on aivan liian heikko  videopuhelulle.  Muutenkin täällä on jotenkin töykeää käytöstä asiakaspalvelussa. Toisaalta  uutisissa kirjoitetaan siitä, miten paikalliset vihaavat turisteja, kun ne vievät kaiken; asumukset ja veden ja käyttävät luonnonvaroja surutta arvostamatta paikallisia ja heidän asuinolojaan. Kanarian saaret on Espanjan köyhintä aluetta. Suuret matkailujätit omistavat kaiken ja paikkahan elää turismista. 
Lue lisää