kiitollisuus

Kiitollisuus ollut aiheena useasti esillä viimeaikoina. Ohjaajana ikäihmisten ja kuntoutujien parissa olen määritellyt jotakin ryhmässä käsiteltäviä teemoja. Kiitollisuudella on psykologisesti hyviä vaikutuksia. Se lisää yleistä hyvää mieltä siitä, kun näkee ja tunnistaa hyviä asioita ympärillään, elämä tuntuu mielekäältä ja ihmisarvoiselta. 

Kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen kannattaa. Sen sanotaan tuovan tuossa edellä mainittuja asioita ihmisen elämään. Erityisesti se lisää ilon tunnetta, kun pohdimme asioita, joista olemme kiitollisia. Kiitollisuus siis lisää hyvää mieltä ja ylläpitää näin myös hyvää mielenterveyttä (mieli ry, kiitollisuuspäiväkirja). 

Kannustin siis asukkaitamme kirjoittamaan joka päivä jotakin hyvää heidän elämästään. Annoin ohjeet kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamista varten.  "Päiväkirjani" ryhmässä pohditaan asioita, mitä kirjoitamme. Ne voivat olla mitä vain elämääsi koskettavia asioita, niin iloja kuin suruja elämän eri vaiheissa ja tilanteissa.  Elämä voi ja saa  olla monimuotoista. Vaikeuksistakin voi oppia ja jossakin vaiheessa elämää ne voivat näyttäytyä vahvistavina elementteinä elämänpolulla. 

Kiitollisuuteen on monia syitä. Nyt juuri viikonlopulla 27.4. vietettiin veteraanipäivää. Työssäni kohtaan sodan kokeneita veteraaneja, heidän puolisoidaan ja leskiään sekä Lotta työssä sodan aikana aktiivisesti palvelleita.  Juhlassa oli aiheena kiitosten kirjoittaminen ja lukeminen Veteraaneille. Saimme ihania ja koskettavia kiitoslauseita veteraaneille luettavaksi juhlassa. Tässä yksi.

Kunnioitetut veteraanit ja lotat! 

Kiitos veteraaneille. Säilytimme itsenäisyyden. Kiitos myös Lotille rintamalla ja kotirintaman naisille. Piditte huolta maastamme, kun oma päivätyö oli tehty. Kokoonnuitte leipomaan leipiä, kutomaan  sukkia, lapasia ja kypäränsuojuksia, jotka lähetettiin rintamalle. Kiitos myös puolisoille ja leskille, jotka hoivasivat ja rauhoittivat painajaisten ollessa öisiä vieraita. Kiitos myös omaishoitajille, jotka mahdollistivat kotona asumisen viimeiseen iltahuutoon. 

Yleisöstä tulleen palautteen mukaan oli ihana kuulla kiitokset, jotka vihdoin tuli annettua, olivat kuin omasta suusta - eipä sitä tullut äitiä tai isää heidän aikanaan tästä kiittäneeksi. Vihdoin kauan odotetut kiitokset saatiin ilmoille. 

Kirjoittaja työskentelee kulttuurikuntouttajana Tammenlehväkeskuksessa ja opiskelee ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi.