Tunteista parisuhteessa välirikon jälkeen

 Välirikon jälkeen voi onni tuntua auvoisammalta. Tosin vanhat kiistat tuntuvat tulevan eteen aina uudestaan. Onko parempi nauttia hyvistä tunteista, mitä jälleen yhteen palaaminen tuo tullessaan vai yrittää selvittää vanhoja epäselvyyksiä? Onko kaikki vain normaalia suhteen kehitysvaiheiden kulkua vai onko oikeasti syytä olla huolissaan, kun aika ajoin tuntuu, että tämä päättyy. En kestä tiettyä käytöstä tai arvomaailman erilaisuutta. Voisin luetella niitä loputtomasti. Se voi olla hyväkin, että itse tulee näkyväksi erilaisiin ihmisiin itseäni peilatessani. Eihän siinä mitään, jos voi olla oma itsensä rakastavassa ilmapiirissä. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia. Eikä olekaan! Jos joku näin väittää, niin valehtelee.

Elämä on parhaimmillaan elämää eli muutosta, itsensä etsimistä ja löytämistä. Monta vuotta minulla on toiveena ollut sisäinen rauha. Olen huomannut sitä saavuttavani, mutta se on samalla irtaantumista ympäristöstä. Rauha tulee vetäytymisen ja yksinolon kautta. Konkreettisen itsesä löytämisen kautta. Samalla on todella vahva palo yhteyteen toisen ihmisen kanssa. 

Palo yhteyteen on erilaista. Joku viihtyy paremmin yksin toinen huonommin. Tämä nyt on toteamus, mutta toisasiassa kaikki on paljon monimutkaisempaa. Vaikutamme toinen toisiimme. Oikeanlainen, vastaanottavainen ympäristö on tärkeää. Toiset luo sitä paremmin kuin toiset. Käytös voi olla jopa hylkivää - kun toinen taas työskentelee jatkuvasti vastaanottavaisuuden lisäämiseksi. Se on raskasta. 

Itsensä lukutaitoa voi kehittää, onneksi. Mitä ajattelen, miten reagoin, miten aktiivisesti toimin päämäärien eteen.